Tässä tullut päivänä parinakin mietittyä elämää ja sen tarkoitusta. Ja ennenkaikkea siitä luopumista.

Ja koska blogini sivuaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän koiria niin ajattelin aloittaa tämänkin viestin kaveriltani Suvilta saamalla muistokirjoituksella.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
...Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
 

Kiitos Suville ihanasta muistokirjoituksesta joka sai kyllä silmät kostumaan.
Kirjoituksen sain Rutin kuoleman johdosta.

Mutta ehkä tuota samaa muistokirjoitusta kaikkien pitäisi joskus pysähtyä ajattelemaan. Jokaisella ihmisellä on jotakin annettavaa jokaiselle tapaamalleen ihmiselle.
Jokaisella tapaamisella on jokin tarkoitus. Ja jokaisella asialla on jokin merkitys.

Ehkä emme saa tuntea toisiamme hirvittävän kauan mutta se lyhytkin aika voi antaa uskomattoman paljon. Jokaiselta voi oppia jotain jos vain on avoimin mielin liikenteessä.

Palatakseni vielä Rutiin, se opetti minua todellakin rakastamaan, antamaan ja välittämään. Saman teki Muori. Tosin pidemmän kaavan kautta. Myöskin ongelman ratkaisu kyky kasvoi huimasti näiden koirien kanssa eläessä.
Mutta sitä rakkauden määrää ei pysty edes kuvailemaan mitä niiltä sain. Ja mitä niille itse annoin. Molemmat tytöt jätti kyllä niin suuren tyhjän aukon sydämeeni, että yksikään ihminen tai koira ei koskaan pysty sitä aukkoa paikkaamaan. Eikä tarvitsekaan pystyä. Se on tyttöjen luoma aukko ja muistuttaa minua ikuisesti näistä kahdesta hurmurista. Elämän opettajasta. Ikinä en samanlaisia koiria tule saamaan, enkä haluakkaan saada. Tytöt oli ainutlaatuisia koiria ja ainutlaatuisina yksilöinä tulen ne aina muistamaankin.

 

Mutta jos palataan ihmisten toisille antamis ja opettamis asiaan..

Uskon, että omalla sairastumisellanikin oli jokin tarkoitus. Ainakin olen löytänyt uskon täällä ollessani. Ja se on loppujen lopuksi aika iso asia. Todella iso asia! 
Enkä olisi uskoani löytänyt jos eräs toinen henkilö ei olisi ollut osastolla yhtä aikaa. Ehkä meidän kummankin sairastuminen merkitsi jotain. Tai sairastumisillamme oli jokin tarkoitus. Näin haluan uskoa.

Kiitos Ainolle kaikesta avusta, lohdusta ja turvasta! 

 

Ja mainittakoon vielä, että Ruti on nyt päässyt Muorin viereen kirjahyllyyn. Nyt tytöt muodostavat hyllyorkesterin yhdessä. Siellä ne muistuttaa minua kaikista niistä hyvistä ajoista ja vuosista mitä sain tyttöjen seurasta nauttia.