Tässä tullut päivänä parinakin mietittyä elämää ja sen tarkoitusta. Ja ennenkaikkea siitä luopumista.

Ja koska blogini sivuaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän koiria niin ajattelin aloittaa tämänkin viestin kaveriltani Suvilta saamalla muistokirjoituksella.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
...Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
 

Kiitos Suville ihanasta muistokirjoituksesta joka sai kyllä silmät kostumaan.
Kirjoituksen sain Rutin kuoleman johdosta.

Mutta ehkä tuota samaa muistokirjoitusta kaikkien pitäisi joskus pysähtyä ajattelemaan. Jokaisella ihmisellä on jotakin annettavaa jokaiselle tapaamalleen ihmiselle.
Jokaisella tapaamisella on jokin tarkoitus. Ja jokaisella asialla on jokin merkitys.

Ehkä emme saa tuntea toisiamme hirvittävän kauan mutta se lyhytkin aika voi antaa uskomattoman paljon. Jokaiselta voi oppia jotain jos vain on avoimin mielin liikenteessä.

Palatakseni vielä Rutiin, se opetti minua todellakin rakastamaan, antamaan ja välittämään. Saman teki Muori. Tosin pidemmän kaavan kautta. Myöskin ongelman ratkaisu kyky kasvoi huimasti näiden koirien kanssa eläessä.
Mutta sitä rakkauden määrää ei pysty edes kuvailemaan mitä niiltä sain. Ja mitä niille itse annoin. Molemmat tytöt jätti kyllä niin suuren tyhjän aukon sydämeeni, että yksikään ihminen tai koira ei koskaan pysty sitä aukkoa paikkaamaan. Eikä tarvitsekaan pystyä. Se on tyttöjen luoma aukko ja muistuttaa minua ikuisesti näistä kahdesta hurmurista. Elämän opettajasta. Ikinä en samanlaisia koiria tule saamaan, enkä haluakkaan saada. Tytöt oli ainutlaatuisia koiria ja ainutlaatuisina yksilöinä tulen ne aina muistamaankin.

 

Mutta jos palataan ihmisten toisille antamis ja opettamis asiaan..

Uskon, että omalla sairastumisellanikin oli jokin tarkoitus. Ainakin olen löytänyt uskon täällä ollessani. Ja se on loppujen lopuksi aika iso asia. Todella iso asia! 
Enkä olisi uskoani löytänyt jos eräs toinen henkilö ei olisi ollut osastolla yhtä aikaa. Ehkä meidän kummankin sairastuminen merkitsi jotain. Tai sairastumisillamme oli jokin tarkoitus. Näin haluan uskoa.

Kiitos Ainolle kaikesta avusta, lohdusta ja turvasta! 

 

Ja mainittakoon vielä, että Ruti on nyt päässyt Muorin viereen kirjahyllyyn. Nyt tytöt muodostavat hyllyorkesterin yhdessä. Siellä ne muistuttaa minua kaikista niistä hyvistä ajoista ja vuosista mitä sain tyttöjen seurasta nauttia.

Ennakkoluulot, nuo luuloista pahimmat!

Sitähän voi ihminen ennakkoluuloilla ihan mielensä mukaan. Kuka mistäkin.

Muutamana hyvänä esimerkkinä mainittakoot vaikka eri uskontokuntien edustajat. Lestaadiolaiset, jehovat, helluntailaiset yms..
Mutta uskokaa pois, nekin on ihmisiä. Ihan normaaleja tavallisia työssäkäyviä ihmisiä.

Ne voi sairastua niinkun ns. "normaalitkin", ne voi kuolla, ne voi loukkaantua ja pahoittaa mielensä ihan niinkuin kaikki.
Mutta ennenkaikkea ne voi olla aivan sairaan mukavia ihmisiä! Uskonnostaan riippumatta.

 

Toinen hyvä ennakkoluuloinen asia on ns. hullujen huoneet.
"Kaikkihan siellä on hulluja" kommentteja kuulee aika usein. Mutta, kun käy itse paikanpäällä kerran pari niin huomaakin, että ne on ihmisiä siinä, kun muutkin. Niillä nyt vaan sattuu olemaan joku kriisi elämässään mitä ei ihan omin avuin korjata. Tai joku muu asia miksi on hoitoon pitänyt lähteä.

Ja nämä ns. "hullut" kin voivat olla oikein mukavia ihmisiä. Eikä sitä pysty tuolla ulkona liikkuessa sanomaan ihmisestä välttämättä, että onko tuo hullu vai ei.

Ja viimeisenä ennakkoluulona pakolaiset.

Ne on pakolaisia joo, kaikki tulee vähän eri taustalla tänne mutta luulisin, että suurimmalla osalla on taka-ajatuksena kuitenkin kotiutua Suomeen. Opetella meidän kieltä ja kulttuuria. Toki omakin kulttuuri saa taustalla näkyä mutta pitää pystyä myös asettumaan meidän Suomalaisten kaavaan. Ja siihen yllättävän moni pystyykin.

Antakaamme siis kaikkien kukkien kukkia ja unohdetaan liiat ennakkoluulot!

Tuo kaikkien tietävä Suuri ja Mahtava kuningas Alkoholi, joka käyttö on Suomessa opittu äärimmäisen hyvin. 
Tätä oppia pidetään suorastaan pyhänä ja lähes uskonnollisena seikkana jonka tärkeyttä nuoremmillekin sukupolville halutaan painottaa.

Viina- tuo viisasten juoma. Ollakko kuitenkin viisaampi ja jättää juomatta vai juoda ja tuntea olevansa edes kerran elämässään viisas?

Luulen, että kaikki (tai ainakin lähes kaikki) ihmiset haluavat kokea kerran elämässään tuon viisauden määrän, mitä tämä ystävämme Alkoholi meille tarjoaa. Viis siitä, että alkoholin tuottama viisaus haihtuu taivaan tuuliin, tai toisilla vastaavasti vessanpönttöön,  viimeistään viisautta seuraavana aamuna. Tuo viisauden menettäminen pöntön kautta ei tunnu kivalta. Jokaisen, myös alkoholittomasti viisaan, on helppo kuvitella tällainen viisauden menettämisen tuska ja kipu. Kun vähän kaivelee niitä muistin syövereitä ja miettii miltä se tuntuu maata puoli kuolleena sängyssä ja oksentaa oikein pohjanmaan kautta, kovaa ja korkealta! Samalta se hetkellisen viisauden menettäminen tuntuu. 
Siinä sitä voi pönttöä halaillessa samalla pohdiskella, että miltä se illan viimeinen pitkä tuoppi mahtoi maistua. Oliko siinä kenties hivenen verran viinaa, energiajuomaa ja ehkä vielä jotain muutakin. Vai oliko kyseessä vain perinteisen tylsä kalja. Vai kenties rommi paukku? Noh, mutta kaiketi on aivan sama mitä ihminen illan viimeiseksi juomakseen juo. Siitä ei enään viisaus voi kasvaa.
Mutta onneksi drinkkiin, kun drinkkiin saa kauniisti pyytämällä mukaan hienon pillin! Sitä siinä voi viisauden tuskissaan imeskellä ja luttuuttaa. Mietiskellä niitä herttaisia lapsuus muistoja, kuinka sitä vielä oltiin äidissä kiinni ja imettiin minkä poskilihakset jaksoi. Silloin imettiin äidinmaitoa ja luultiin tulevan viisaaksi. Mutta kas, se ei olekkaan kaikilta osin perinnöllistä! Mutta ei hätää, koska äidinmaito ei tuottanut haluttua viisautta, voidaan siirtyä koittamaan onneamme vähän tulisemmalla maidolla! Ja tästä se viisaus lähtee!

Mutta miksi, oi miksi? Mikä tekee meistä ihmisistä niin "viisaita", että täytyy hakea lisä viisautta?
Myönnän, että joskus itsekkin tulee koitettua tuota ylimääräistä viisautta mutta ei se ole ainakaan vielä toistaiseksi tuottanut toivottua tulosta. Lienekö johtuu sitten siitä, että olen jo niin viisas, kun ihminen voi olla vai onko kyse kenties sittenkin vain siitä, että me ei oikeasti viisastuta alkoholilla?

Luulen, että alkoholistit (opin muuten tänään, että alkoholistit juo piilossa ja satunnaiset tissuttelijat juo avoimesti. Kiitos tästä tiedon jyväsestä ;D ) toivovat itselleen joka kulauksella lisää viisautta. Viisautta keksiä mistä saadaan rahat seuraavaan pulloon ja seuraavaan yhteiseen yritykseen viisastua.

Alkoholistit on muutenkin äärimmäisen kiehtovia ja jänniä ihmisiä.. Ne ikäänkuin elävät heimoissa ja pitävät omiensa puolta. Voi tuota suurta yhteisöllisyyttä mitä edes jotkut ihmiset osaavat vielä arvostaa. Kaveria autetaan hädässä. Jos toisella loppuu viisauden taika juoma, tarjotaan toki omasta. Olkoonkin, että pullossa voi olla mitä vain veden ja tinnerin väliltä. Mutta ei se mitään, kunhan kaikilla on kivaa ja saadaan päät sekaisin! Voidaan yhdessä isolla porukalla törttöillä ja sikailla. Kaikki syyt voidaan sitten laittaa alkoholin piikkiin. Helppoa, hauskaa ja äärimmäisen näppärää!

 

Välillä tuntuu, että Amerikkaa ei voi olla edes olemassa. Tai sitten sinne on kerääntynyt vain äärimmäisen paljon älyvapaita kansalaisia!

Lehdistä saa lukea mitä omituisimpia tarinoita jenkeistä.

Millon on vangit yrittänyt pakoa vankilasta, ja kiinni jäätyään nostanut syytteen kyseistä vankilaa vastaan, kun karkaamisesta on tehty liian helppo, vartijat yllyttäneet omalla toiminnallaan karkaamaan ja sitten vielä aiheutettu kohtuutonta kipua ja tuskaa karanneille vangeille, kun onkin pakoon käytetyt lakanat menneet poikki ja on tiputtu 12 metrin korkeudelta.
Tästä epäonnistuneesta pakoyrityksestä yritetään saada useamman miljoonan korvauksia!

Tai tukehdutetaan puoliso/lapsi/muu ihminen aikakauslehden päällä olleella muovikääröllä. Ja nostetaan syyte kyseistä lehteä vastaan, kun lehdessä ei kerrottu, että muoviin voi tukehtua jos se painetaan naamaa vasten, tai se voi aiheuttaa kuoleman jos muovikäärö niellään..
Ja näin taas joku järjen riemuvoitto jenkki yrittää lunastaa itseään uudeksi miljonääriksi!

Reilua, eikö totta?!

Tai poltetaan tupakkaa 30 vuotta ja sairastutaan keuhkosyöpään. Sitten vedetäänkin tupakka firmat oikeuteen, kun valmistavat ja myyvät myrkyllisiä tuotteita! Ja taas koitetaan käräjäsalissa onnea rikastumisesta.

Kaikesta varotetaan isosti ja näkyvästi. Ja annas olla jos joku asia jää huomioimatta niin heti ollaan miljoonia pyytämässä!

Näin saatais Suomessakin köyhyys raja nostettua, kun jokaisesta pilantuneesta herneestä vaaditaan miljoona korvaukset..

Joko me Suomalaiset ollaan typeriä, kun ei tätä olla aiemmin tajuttu tai sitten jenkeissä asuu vain väkilukuunsakkin verrattuna liikaa typeriä ihmisiä!