Tuo kaikkien tietävä Suuri ja Mahtava kuningas Alkoholi, joka käyttö on Suomessa opittu äärimmäisen hyvin. 
Tätä oppia pidetään suorastaan pyhänä ja lähes uskonnollisena seikkana jonka tärkeyttä nuoremmillekin sukupolville halutaan painottaa.

Viina- tuo viisasten juoma. Ollakko kuitenkin viisaampi ja jättää juomatta vai juoda ja tuntea olevansa edes kerran elämässään viisas?

Luulen, että kaikki (tai ainakin lähes kaikki) ihmiset haluavat kokea kerran elämässään tuon viisauden määrän, mitä tämä ystävämme Alkoholi meille tarjoaa. Viis siitä, että alkoholin tuottama viisaus haihtuu taivaan tuuliin, tai toisilla vastaavasti vessanpönttöön,  viimeistään viisautta seuraavana aamuna. Tuo viisauden menettäminen pöntön kautta ei tunnu kivalta. Jokaisen, myös alkoholittomasti viisaan, on helppo kuvitella tällainen viisauden menettämisen tuska ja kipu. Kun vähän kaivelee niitä muistin syövereitä ja miettii miltä se tuntuu maata puoli kuolleena sängyssä ja oksentaa oikein pohjanmaan kautta, kovaa ja korkealta! Samalta se hetkellisen viisauden menettäminen tuntuu. 
Siinä sitä voi pönttöä halaillessa samalla pohdiskella, että miltä se illan viimeinen pitkä tuoppi mahtoi maistua. Oliko siinä kenties hivenen verran viinaa, energiajuomaa ja ehkä vielä jotain muutakin. Vai oliko kyseessä vain perinteisen tylsä kalja. Vai kenties rommi paukku? Noh, mutta kaiketi on aivan sama mitä ihminen illan viimeiseksi juomakseen juo. Siitä ei enään viisaus voi kasvaa.
Mutta onneksi drinkkiin, kun drinkkiin saa kauniisti pyytämällä mukaan hienon pillin! Sitä siinä voi viisauden tuskissaan imeskellä ja luttuuttaa. Mietiskellä niitä herttaisia lapsuus muistoja, kuinka sitä vielä oltiin äidissä kiinni ja imettiin minkä poskilihakset jaksoi. Silloin imettiin äidinmaitoa ja luultiin tulevan viisaaksi. Mutta kas, se ei olekkaan kaikilta osin perinnöllistä! Mutta ei hätää, koska äidinmaito ei tuottanut haluttua viisautta, voidaan siirtyä koittamaan onneamme vähän tulisemmalla maidolla! Ja tästä se viisaus lähtee!

Mutta miksi, oi miksi? Mikä tekee meistä ihmisistä niin "viisaita", että täytyy hakea lisä viisautta?
Myönnän, että joskus itsekkin tulee koitettua tuota ylimääräistä viisautta mutta ei se ole ainakaan vielä toistaiseksi tuottanut toivottua tulosta. Lienekö johtuu sitten siitä, että olen jo niin viisas, kun ihminen voi olla vai onko kyse kenties sittenkin vain siitä, että me ei oikeasti viisastuta alkoholilla?

Luulen, että alkoholistit (opin muuten tänään, että alkoholistit juo piilossa ja satunnaiset tissuttelijat juo avoimesti. Kiitos tästä tiedon jyväsestä ;D ) toivovat itselleen joka kulauksella lisää viisautta. Viisautta keksiä mistä saadaan rahat seuraavaan pulloon ja seuraavaan yhteiseen yritykseen viisastua.

Alkoholistit on muutenkin äärimmäisen kiehtovia ja jänniä ihmisiä.. Ne ikäänkuin elävät heimoissa ja pitävät omiensa puolta. Voi tuota suurta yhteisöllisyyttä mitä edes jotkut ihmiset osaavat vielä arvostaa. Kaveria autetaan hädässä. Jos toisella loppuu viisauden taika juoma, tarjotaan toki omasta. Olkoonkin, että pullossa voi olla mitä vain veden ja tinnerin väliltä. Mutta ei se mitään, kunhan kaikilla on kivaa ja saadaan päät sekaisin! Voidaan yhdessä isolla porukalla törttöillä ja sikailla. Kaikki syyt voidaan sitten laittaa alkoholin piikkiin. Helppoa, hauskaa ja äärimmäisen näppärää!